tiistai 8. elokuuta 2017

Ope, mulla on nälkä

8.8. Iltalehti


Äärimmäisissä tapauksissa opettajat voivat joutua tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, mutta asiantuntijan mukaan näin käy vain harvoin.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salon mukaan koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät.

Näin on siis myös eriarvoistumisen ja lapsiperheköyhyyden kohdalla. Opettajat voivatkin kohdata nälkäisiä tai nuhjuisissa vaatteissa kulkevia lapsia.


Blogini kantava teema on koulutuksellinen tasa-arvo. Me emme aina muista arvostaa kouluruuan merkitystä tasa-arvon kannalta, koska pidämme kouluruokailua itsestäänselvyytenä. 

Olen kirjoittanut hyvin paljon kouluruokailusta. Jos kiinnostaa, paina vasemmasta palkista tunnistetta kouluruokailu.

Jaakko Salo on oikeassa siinä, että koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät. Erilliskoulujärjestelmä suorastaan erotteli jyvät akanoista, harvan köyhän perheen lapsella oli varaa mennä oppikouluun. Peruskoulu antoi kaikille mahdollisuuden.

Köyhiä ihmisiä on Suomessa aina ollut, enemmän tai vähemmän, mutta jo pitkään noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä. Leipäjonot ovat arkipäivää.

On surullista, että kunnat panostavat kouluruokailuun eri tavalla. Kouluruokailun kokonaiskustannuksissa on suuria eroja. Säästetään lasten ruuasta.


Erot ovat hämmästyttäviä. Tietysti isot kunnat pystyvät tekemään kouluruuan halvemmalla ja tehokkaammin kuin pienet kunnat. 

Enemmän kuin kouluruuan kokonaiskustannukset kouluruuan tasosta kertoo yksittäisen annoksen materiaalikustannukset. Esim. kotikunnassani Vantaalla ruoka-aineinekulut ovat 0,67 euroa / koululounas. Puuropäivät ja kasvissosepäivät ovat lisääntyneet, aivan joka päivä nälkäisen lapsen tai kasvavan nuoren vatsa ei täyty.

Kun elintarvikkeiden hinta nousee vuodessa vaikkapa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettävät määrärahat prosentin verran, on aika helppo laskea sen takanojan kaltevuus, jolla ruokahuoltoa pyöritetään. Eurolla ei synny karjalanpaistia. (Joensuun ruokailupalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen, Yle 29.1.2014)

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Turpaan tulee

 
Kuva: Iltalehti

Nostan keskusteluun Iltalehden maanantaisen artikkelin, jossa on luokiteltu yleisimmät ammatit, joissa koetaan väkivaltaa. Tulokset perustuvat v. 2016 Kunta10-tutkimukseen.

Tulokset hätkähdyttävät. Odotetusti erityisopettajat ovat listan kärjessä, luku on karmea, 63,1 %. Oletan, että erityisopettajista erityisluokanopettajat kokevat eniten väkivaltaa.

Erityisen hämmentävää on, että noin moni yleisopettaja on kokenut väkivaltaa: luokanopettajista 35,3 % ja lehtoreistakin 21,4 %.

Mitä viime vuosina on tapahtunut? Ei ole kovin kauaa siitä, jolloin ei voitu kuvitellakaan, että oppilas kävisi opettajaansa käsiksi.

- Tässä taustalla on ryhmäkokojen suurentuminen sekä se, että yhtä aikaa on lakkautettu sairaalakouluja sekä pienryhmäopetusta on vähennetty, kertoo OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio.

Länsikallion mukaan viime aikoina erityisen tuen piirissä olevia lapsia on siirretty pienryhmistä tavallisiin luokkiin.

- Lapset, jotka vaatisivat häiriöttömän opiskeluympäristön, häiriintyvät helpommin isommassa ryhmässä. Tällöin riski aggressiivisiin tilanteisiin kasvaa, hän toteaa.

OAJ on todennut selvityksissään, että käytöshäiriöisten, erityistä tukea tarvitsevien ja tavallisten oppilaiden yhdistäminen samaan luokkaan onnistuu usein aika huonosti.

- Tarvittaisiin riittävästi resursseja pieniin ryhmiin ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseen, Länsikallio muistuttaa. (Iltalehti 31.7.)

Opettajille inkluusion epäonnistuminen ei tullut yllätyksenä.

Tein viime lukukauden lyhytaikaisia sijaisuuksia eri koulumuodoissa ja luokka-asteilla. Vuosi oli minulle hyvin opettavainen.

Ensimmäisen kerran urani aikana koin väkivaltaa. Opetin erityisluokkaa. Iso kuudesluokkalainen poika löi minua urakalla keskivartaloon, kun en päästänyt häntä ulos luokasta, vaan pidin ovea kiinni. Sinänsä lyönnit eivät sattuneet, koska otin ne vastaan lihaksia jännittämällä. Mustelmia taisi tulla.

Ohjasin oppilaan käytävän sohvalle rauhoittumaan, ja vartin päästä hän tuli takaisin luokkaan.

Vantaalla uhka- ja väkivaltatilanteissa pitäisi tehdä ilmoitus. Aluksi opettajat jaksoivat kiitettävästi täyttää paperisia kaavakkeita. Näyttää siltä, että erilaisia väkivaltatilanteita tapahtuu niin paljon, että opettajat ovat väsyneet täyttämään papereita.

Wilmaan pitäisi kehittää yksinkertainen tapa uhka- ja väkivaltatilanteita varten, rasti ruutuun ja perään lyhyt yksilöity selostus.

Inkluusio ei tietenkään ole ainoa selitys opettajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen. Yhteiskunnassa on tapahtunut paljon muutakin.

torstai 11. toukokuuta 2017

Lisää liksaa luokanopettajille

11.5. OAJ

OAJ:n Luukkainen vaatii ohjelmaa opettajien palkkojen nostamiseksi

Opetus-, kasvatus- ja tutkimusalan peruspalkkoja pitää korottaa sadoilla euroilla. Näin vaatii OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, jonka mielestä alan palkkaus ei vastaa läheskään työn vaativuutta eikä opettajien korkeaa koulutustasoa.

Ensi syksynä uusista sopimuksista neuvotellaan näillä näkymin liittokohtaisesti. Julkinen
sektori ja sen suurena ryhmänä opettajat ja lastentarhanopettajat lähtevät turvaamaan palkkakehitystä takamatkalta.

– Palkankorotukset ovat olleet pyöreä nolla, lomarahoja on leikattu, eikä paikallinen sopiminen tuo todellisuudessa mitään lisää, toisin kuin yksityisellä sektorilla. Kenelläkään maisteritason tutkinnon suorittaneella ei edes lähtöpalkka saisi olla alle 3 000 euroa.

* * *

11.5. OAJ


Oletko valtuutettuna valmis työtaistelutoimiin? Onko kenttä valmis työtaistelutoimiin? Puheenjohtaja Olli Luukkainen vaati kevätvaltuuston avauspuheessaan opetus-, kasvatus- ja tutkimusaloille satojen eurojen korotusta peruspalkkoihin.

* * *




OAJ:n ylin päättävä elin, valtuusto, aloitti tänään kevätkokouksensa OAJ:n Valopihalla Pasilassa. Minut valittiin OAJ:n valtuustoon kaudelle 2014-2018. Jäin eläkkeelle viime keväänä, joten valtuustokauteni jäi puoleen väliin. Pähkinärinteen koulun opettaja Tiina Pesonen jatkaa tilallani.

Kaksivuotiskauteni oli OAJ:n historian vaisuin. Hyvin mieleenpainuva oli puheenjohtaja Olli Luukkaisen puhe ensimmäisessä valtuuston kokouksessani. Hän totesi jotenkin näin, että en voi luvata teille seuraavan neljän vuoden aikana mitään muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä. Talouden madonluvut olivat silloin sellaiset. 

Kahden vuoden aikana ei valtuustosalissa juuri palkoista puhuttu. Puhuttiin paljon yhteisestä opettajuudesta

Nyt talous on nousussa. Kun talous on nousussa, voidaan puhua opettajien palkoistakin. Lausutaan ääneen jopa maaginen yhdyssana työtaistelu.

Luukkainen totesi tänään, että alan palkkaus ei vastaa läheskään työn vaativuutta eikä opettajien korkeaa koulutustasoa.

Näin on, mutta vääjäämätön tosiasia on, että luokanopettajien palkat ovat jääneet jälkeen muiden paitsi lastentarhanopettajien palkkoihin nähden. Alkupalkka ei ole riittävä pääkaupunkiseudulla asumiseen ja elämiseen.

Luokanopettajan peruspalkka 20-vuotisen työrupeaman jälkeen on vajaat 3400 euroa. Suomalaisen opettajan urakehitystä ei rahalla palkita kuten monissa muissa Suomen verrokkimaissa tehdään.

Luokanopettajien työn vaatimustaso on viime vuosien aikana noussut kohisten. Luokanopettajat yrittävät kasvattaa esim. inkluusio-oppilaista yläkoulukelpoisia. Luokanopettajat ottavat ensimmäisenä vastaan maahanmuuttajaoppilaat, joita tietyillä alueilla on paljon. Missään muussa koulutusputken vaiheessa opetusryhmät eivät ole niin heterogeenisiä kuin alakoulussa.

Aloitetaan opettajien palkkaremontti ensin tasaamalla eri opettajaryhmien palkkaeroja, sitten vasta on opettajien palkkojen yleisten tasokorotusten vuoro. Peruskoulunopettajien palkka on nostettava lukion opettajien tasolle. 

Parasta yhteisopettajuutta on opettajien palkkojen tasavertaisuus. Milloin viimeeksi olet kuullut opettajien keskuudessa puhuttavan solidaarisesta palkkauksesta?

Oletko valmis työtaistelutoimiin?