lauantai 31. tammikuuta 2009

Turistiruotsia

HS 31.1.

"Kohta jo puolet lukion päättävistä suomalaisnuorista on opiskellut koulussa vain kahta vierasta kieltä, käytännössä englantia ja toista kotimaista."

Onko oppilaiden valinnanvapaus mennyt jo liian pitkälle?

Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun kaikki opiskelivat kolmea kieltä ja puolet lukiolaisista jopa neljää kieltä. En usko, että nykykoululaisten kielten oppimiskyky olisi mihinkään kadonnut.

Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan.

On monia ammatteja, joissa kunnollinen kielitaito on välttämätön. Kyllä moni työnantaja tulee ihmettelemään, kun nuoria alkaa tulla työelämään taitaen vain yhtä vierasta kieltä kunnolla, sitä englantia. Ruotsin taitajat ovat vähissä, nuoret puhuvat jonkinlaista turistiruotsia.

Missä ovat saksan, venäjän tai ranskan osaajat? Hyvä olisi, jos joku osaisi espanjaa, kiinaa tai japaniakin.

Mielestäni on kaksi vaihtoehtoa kielitaidon leventämiseksi:

1. ruotsi vapaaehtoiseksi, jotta muillekin kielille tulee tilaa
2. lukioon takaisin kolme pakollista kieltä

perjantai 30. tammikuuta 2009

"Vertailulukuja"


Valtio jakoi kunnille 16 miljoonaa euroa luokkakokojen pienentämiseen. Rahaa ei korvamerkitty, vaan kunnat sijoittavat euronsa mihin haluavat.

Tänään aamulla Helsingin Sanomia lukiessani kavahdutti naapurikunta Espoon madonluvut: Vuosien 2009–2011 taloussuunnitelmasta uupuu 230 miljoonaa euroa. Säästötalkoot tulee olemaan melkoiset, ainakin niille, jotka talkoisiin ylipäätään osallistuvat.

Espoon luvut perustuvat siihen, että yhteisöveron tuotto on jäänyt 40 prosenttia luultua pienemmäksi.

Se pysähdytti. Naapurikunnissa odotellaan omien kuntien säästölukuja sydän syrjällään. Jos rikkaassa Espoossa, niin...


HS 30.1.

"Mutta irtisanomisiin tai lomautuksiin en halua lähteä, tiedän mitä se on", kouluista vastaava sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä totesi. Hän johti Vantaan sivistystoimea, kun siellä jouduttiin rajuihin säästöihin 1997."


Vantaalaisena opettajana muistan ne säästötalkoot liiankin hyvin. En toivo millekään kunnalle vastaavaa.


Vantaan Sanomien keskustelupalstalta 30.1.

"Opetuksen ja oppilashuollon alasajo, rehtorin tiedote:

Saimme juuri rehtorilta tiedotteen, jossa todetaan- erityisopetusta vähennetään- opettajan poissaollessa ei sijaisia palkata vaan yksi opettaja hoitaa otona kahta luokkaa (60 oppilasta)- tukiopetusta vähennetään- kielenopettaja poistetaan, kielenopetus jokaisen opettajan vastuulla otona- siivousta vähennetään- kouluruokailun tasoa karsitaan,- luokkia yhdistetänn 30 oppilaan luokiksi- ryhmätunnit lopetetaan, nyt ryhmissä aina se 30 oppilasta myös ekalla ja tokalla luokalla- askarteluun ei osteta materiaaleja- kyniin, kumeihin ja muihin tarvikkeisiin ei ole varaa. S A I R A S T A !" 

(kopioin ja liitin tämän purkauksen virheineen kaikkineen)


Luulen, että moni opettaja ahdistuu lukiessaan yllä olevaa purkausta.

Olisi kiva tietää kaikkien Suomen kuntien yhteen lasketut säästöluvut. Jotenkin tuo 16 miljoonaa euroa tuntuu nyt, anteeksi vain, "hyttysen kusena Itämeressä".

Jotain on vinossa, kun kunnat alkavat voida taloudellisesti pahoin. Kunnat tuottavat pääosan palveluista. Jokin mättää.

torstai 29. tammikuuta 2009

Henna Virkkunen - haloo!



Uutta opetusministeriämme Henna Virkusta haastateltiin juuri TV 1:n pääuutisissa. Aiheena oli valmisteilla oleva erityisopetuslaki, joka on paraikaa lausuntokierroksella. Opettajat eivät pidä uudesta laista juuri ollenkaan.

Uuden lain opettajia ärsyttävin piirre on, että erityisoppilaita tullaan integroimaan entistä useammin tavallisiin luokkiin. Alkuopetuksessa tähdätään siihen, ettei siirtoja tehtäisi ollenkaan tai ainoastaan vaikeissa tapauksissa. Siirroissa korostetaan vahvemmin vanhempien lausunto-oikeuden merkitystä, mikä tulee pitkittämään siirtoprosessia.

Henna, olet täysin ulkona koulun käytänteistä!

Virkkuselta kysyttiin, miten erityisoppilaita voidaan sijoittaa yhä suurempiin luokkiin. Hän vastasi, että se on koulujen oma asia, miten he opetusryhmiään kasaavat.

Henna, koulut eivät ole oikeastaan koskaan voineet oikeasti määritellä opetusryhmiensä kokoa. Kunnat antavat ahtaat raamit, mikä takaa sen, ettei pelivaraa ole.

Ensi lukuvuosi tulee olemaan monelle kunnalle kova paikka. Kuntien talous on kuralla jo ennestään, ja lama hönkii täysillä niskaan. Jo nyt, esim. kotikunnassani, koulut ovat joutuneet tekemään kovia säästöpäätöksiä kesken lukuvuoden. Jako- ja tukitunteja on jouduttu vähentämään.

Ensi lukuvuonna moni koulu pullistelee ylisuuria yli kolmenkymmenen oppilaan luokkia, koska kohtuullisen kokoisia luokkia on pakko yhdistää. Koulut eivät päätä luokkakokojaan.

Virkkuselta kysyttiin, mitä oikeasti voidaan ongelmaoppilaan kanssa tehdä. Hän ehdotti vakavissaan tilapäistä tukiopetusta! Mitä ihmettä! Tukiopetuksellako sairaat oppilaat parannetaan?

Nyt on syytä viheltää poikki koko erityisopetuslain valmistelu. En muista, milloin koulut ja opetuksen asiantuntijat eli opettajat olisivat saaneet antaa lausuntonsa johonkin merkittävään muutokseen.

Opettajien ammattijärjestön lakimies Markku Poutala piti uutta lakia katastrofina. Hän totesi, että opettaja ei voi olla luokan ulkopuolella rauhoittelemassa häiriintynyttä lasta samaan aikaan, kun kolmekymmentä lasta istuu luokassa. Opettajan päätehtävä on opettaa.

Hennalta kysyttiin, mihin se valtion lupaama 16 miljoonaa riittää, ja että saadaanko sillä rahalla pienempiä luokkia ympäri Suomen maata.

Sitä luvattua 16 miljoonaa euroa ei ole korvamerkitty. Kunnat saavat silloin tehdä sillä rahalla mitä haluavat.

Monessa kunnassa tiedetään tarkkaan, että jotain valtiolta on tulossa, mutta luokkia tullaan ensi syksynä suurentamaan eikä pienentämään. Joissain kunnissa tullaan turvautumaan opettajien lomautuksiin kuten tänäkin lukuvuonna on tehty.

Ja kuka kärsii eniten? Oppilas, tietenkin.

Ongelmaoppilaiden hoitojono on tuskaisen pitkä


HS 29.1.

"Vakavasti koulua häiritsevien ja henkisesti pahoinvoivien oppilaiden hoitoon pääsy saattaa pääkaupunkiseudulla kestää jopa yli vuoden.

"Voi sanoa, että 70 prosenttia oppilaista, jotka haluavat psyykkisiin ongelmiin apua, eivät sitä saa ajoissa", kertoo Vantaan peruskoulutoimenjohtaja Ilkka Kalo.

"Kun hoito viivästyy, syntyy tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät", toteaa Helsingin perusopetuksen johtaja Outi Salo."

Kokeneena opettajana on todettava - voi olla, että apua ei aina saada koko alakoulun aikana. Jonot ovat niin pitkät. Sairaala- ja sijoituspaikoista on huutava pula.

Koulupsykologin tutkimuksiinkin voi joutua jonottamaan monta vuotta. Psykologilla voi olla omalla alueellaan yli tuhatkin oppilasta, ja siihen joukkoon mahtuu monta tutkittavaa. Kaikki eivät ole suinkaan ongelmalapsia. Oppimisvaikeuksienkin tutkiminen vie aikansa.

Kuraattorille voi päästä juttelemaan pikakomennuksella, mutta juttelemalla suuria ongelmia ei pystytä ratkomaan. Siihen tarvitaan lääkäreitä ja pitkällistä hoitoa.

Kyllä monessa tapauksessa oppilaan ongelmien hoito jää opettajien ja koulun kontolle. Tehdään, mitä voidaan, ja joskus on nostettava vain kädet ylös. Peruskoulu loppuu aina joskus, ja oppilas lähetetään niine eväineen eteenpäin. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle.

Jotkut henkisesti pahoinvoivat oppilaat roikkuvat joukon jatkona useita vuosia. Kaikkia heistä ei saada hoitoon edes koko peruskoulun aikana. Kaikki opettajat sen tietävät. Turha sitä on kaunistella.

Jos vuodessa tai kahdessa oppilaan saa hoitoon, kyseessä on miltei lottovoitto.

Vantaankosken koulun tapaus



Ase- ja kalapuikkokahinaa, ilotulitteita, ulostetta ilmastointikanavassa...mukavia pikku-uutisaiheita lehdistölle...

Vantaankosken koulu Kehä kolmosen kupeessa on suuri kuuden sadan oppilaan yhtenäiskoulu. Lehdistöstä ja internetin keskustelupalstoilta on tullut sellainen kuva, että koulussa olisi jatkuva sotatila.

Koulun oppilaat tulevat pääosin Länsi-Vantaan pohjoisosien rauhallisilta omakotialueilta. Alueella ei ole edes kovin paljoa epäsosiaalista ainesta.

Koululla ongelmia aiheuttaa noin kymmenen murrosikäistä poikaa, yksi heistä näyttää olevan todellinen nokkamies. Puhutaan siis suhteesta 10:600 eli 1:60!

Rehtorin kertoman mukaan asiaa on yritetty ratkoa koulun keinoin mm. vanhempainilloissa. Oletan, oman pitkän työkokemukseni perusteella, että juuri niiden kymmenen pojan vanhemmat eivät kaikki ole tulleet niihin iltoihin. Usein "ongelmalapsien" vanhemmat jäävät kotiin.

Mitkä oikeastaan ovat ne koulun keinot, kun kyseessä on henkisesti vakavasti sairas tai häiriintynyt lapsi?

Koulun keinoja ei ole.

Koulumaailman päättäjät voivat todeta empaattisesti, että ilkivalta johtuu oppilaan pahasta olosta. Mitä! Kaikkihan sen tajuavat, mutta asian toteaminen ei paranna koskaan ketään.

Kouluille ei ole annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua pahanolon syihin. Erittäin hyvällä tuurilla voidaan saada oppilaalle vaikkapa se himoittu sairaalapaikka. Oikein vaikeat tapaukset passitetaan sieltäkin nopeasti takaisin kouluun, kun ei mitään voida tehdä.

Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulua käyvät kaikki.

Miksi mitään ei tehdä silloin, kun jotain on vielä tehtävissä? Miksi esikoulun tai alkuopetuksen opettajia ei kuulla? He näkevät kymmenessä minuutissa onko lapsi sairas tai häiriintynyt.

Politiikot ja päättäjät hurkastelevat kauniilla sanoilla, mutta koulu tarvitsee resursseja tuekseen.

Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia - opettaja ei ole lääkäri. Yhteiskunnan odotukset opettajan ja koulun suhteen ovat ylimitoitetut. Emme ole yli-ihmisiä.

Tukea on annettava:

1. luokkakoko pienemmäksi: luokilla 1-3 max 18, luokilla 4-9 max 24
2. eityisopettajia ja -luokkia lisää
3. avustajia luokkiin tarpeen mukaan
4. koulukuraattoreita ja -psykologeja riittävästi
5. avohoitoa kehitettävä ja sairaalapaikkoja lisättävä

Valtaosa oppilasta on terveitä ja normaaleja lapsia. On suhteellisen helppoa poimia joukosta ne harvat oppilaat, jotka tarvitsevat apua.

Vantaakosken koulun tilanne olisi aivan toinen, jos vain muutama oppilas olisi ohjattu hoitoon jo alaluokilla. Ongelmilla on aina taipumus pahentua, jos mitään ei tehdä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Alakouluissa karsitaan jyvät akanoista pääsykokeilla


Tiedän, että pääkaupunkiseudulla on alakouluja, joissa pidetään sisäänpääsykokeita. Syynä on joidenkin koulujen ns. erikoistuminen. Voidaan erikoistua liikuntaan, musiikkiin, ympäristöpainoitteisuuteen, oikeastaan mihin tahansa.

Eivätkö alakoulun sisäänpääsykokeet ole laissa kiellettyjä? Eikö peruskoulun ovet aukeakaan niin kuin pitäisi?

Yksi erikoistumisen syy on selviö. Erikoistumalla ja pitämällä niitä pääsykokeita tehdään raakaa oppilasvalintaa. Vain aktiiviset ja koulutetut vanhemmat laittavat lapsensa ko. kouluihin. Levottomat tai maahanmuuttajat eivät yleensä pyri näille luokille.

Syy on jälleen selvä. Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, laittoivat lapsensa musiikki- tai kieliluokalle. Jämät jäivät sille ns. tavallisellle C-luokalle, jossa sitten tapahtui vanhanaikaisesti eli tyhmyys tiivistyi joukossa.

Pääsykokeen tapaisilla tilaisuuksilla karsitaan jyvät akanoista. Sen jälkeen on kiva pullistella paikallislehdissä, että kuinka hyvin "meidän koulussa menee - meillä ei ole järjestyshäiriöitä".

Samalla sitä voidaan hauskasti naurahtaa, että "voi, kun siellä tietyissä lähiöissä kaikki on niin huonosti, kaiken maailman rasistisia pikkuilkiöitä, heh."

Opetushallituksen olisi syytä alkaa tutkia alakoulujen erikoistumista ja ryhtyä toimenpiteisiin. Ainakaan pääsykokeita ei tulisi sallia.

"Kalapuikkopoika" aiheutti uuden piiritystilan


Iltalehti 28.1.

Vantaan piiritys: Kalapuikkopojan sytkäriä luultiin käsiaseeksi .

Sytkärin omistaja on sama poika, joka aiheutti toissa viikolla "kalapuikkokohun". Kaikki oppilaat ohjattiin ulos Vantaankosken koulusta Vantaalla. Paikalle saapui useita poliisipartioita Helsingin ja Vantaan poliisista luotiliivit päällä.

Aseeksi luultu esine osoittautui käsiaseen malliseksi sytyttimeksi, joka on nyt poliisin hallussa."

Nyt aletaan nähdä, mistä loppujen lopuksi oli siinä kalapuikkokohussa kysymys. Kyse ei ollut yhdestä kalapuikosta.

Vaikka Vantaalla ruokamäärärahat eivät ole maan kärkeä, niin yleensä oppilaat saavat ruokaa riittävästi. Kaikki opettajat tietävät, että yläkoulujen ongelma on, että kaikki oppilaat eivät syö lounastaan lainkaan. Syystä tai toisesta.

On hienoa iltalehtien kannalta, että niitä myydään paljon taitavien toimittajien hyvien kirjoitusten vuoksi. Se kalapuikkojuttu oli kirjoitettu ikävä kyllä tahallaan vääristellen. Kaikki luulivat, että poliist kutsuttiin silloin paikalle vain yhden kalapuikon takia.

Tällaiset uutiset vahvistavat ihmisten käsityksiä siitä, että kouluissa tapahtuu koko ajan jotain kamalaa, ja että kouluissa olisi suurinpiirtein jatkuva sotatila.

Tilastojen mukaan mitään rajua hyppäystä ei ole tapahtunut kouluväkivallan tai -kiusaamisen suhteen. Ongelmat ovat kärjistyneet, koska joukossa on oppilaita, joiden oikea paikka ei ole normaali luokka. Hoitopaikoista on huutava pula.

Eihän kukaan syytä Helsingin kaupungin liikennelaitosta, kun joku hullu lyö metrossa toista kirveellä päähän.

Vähitellen on tajuttava, mikä yhteys tällaisilla tapauksilla on yhteiskunnallisesti. Jotkut alkavat pudota kelkasta Suomessakin. Vastaavaa on nähty jo pitkän aikaa esim. Yhdysvalloissa.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Tuuli huulia heiluttaa


HS 19.11.

"Perusopetuslakiin ei tule määräyksiä peruskoulun luokkakoosta. Asia on varmistunut eduskunnan juuri päättyneissä äänestyksissä.

Kunnat ovat saamassa lisää rahaa luokkakokojen pienentämiseen. Eduskunnassa kuitenkin epäillään, ettei rahaa käytetä tähän tarkoitukseen. "

Tähän on nyt pakko palata. Syksyllä keskusteltiin kovasti alakoulun luokkakoosta. Esitettiin 18-24 oppilasta luokkaa kohden.

Luokkakokojen rajoituksia ei lakiin kirjattu. Pelättiin, että "minimistä tulee maksimi", mikä tarkoittaisi sitä, että kaikki luokat tupattaisiin täyteen maksimin mukaan.

Oletetaan, että luokkakoon maksimiksi olisi säädetty 24 oppilasta. Olen ollut luokanopettajana lähiökouluissa kohta kolmekymmentä vuotta. Kertaakaan minulla ei ole ollut sitä 24 oppilasta tai vähemmän. Aina enemmän. Olen opettanut yleensä viidettä tai kuudetta luokkaa.

Suurin osa Suomen oppilaista opiskelee suurissa luokissa. Monien päättäjien puheet siitä, että "minimistä tulee maksimi" ovat naurettavaa tosiasioiden pakoilua.

Lisärahaa luokkakokojen pienentämiseen on tulossa 16 miljoonaa euroa. Lisärahaa ei ole korvamerkitty millään tavalla. Nyt on lama. Kuka hullu oikeasti uskoo, että kunnat sijoittaisivat rahansa luokkakokojen pienentämiseen?

Luokkakoot kasvavat ensi lukuvuonna monessa kunnassa. Esim. Vantaalla luokkia tullaan yhdistämään rajusti. Tyypillistä on, että jos on kolme kohtuullisen kokoista rinnakkaisluokkaa (esim. vaikka ka. 23 oppilasta / ryhmä), niistä tehdään kaksi isoa luokkaa.

Opeta siinä sitten yksilöllisesti, tue erityisoppilaita, kaitse levottomia lapsia ja luotsaa maahanmuutajaoppilaita suomen kieleen ja kulttuuriin. Paljon lastataan yhden kansankynttilän kontolle.

Kauniita sanoja puhutaan koulutuksen puolesta - tuuli huulia heiluttaa.

Jätetäänkö pienet erityisoppilaat heitteille?

HS 15.1.

"Erityisopetuksen järjestely uuteen uskoon herättää huolta kouluissa. Vuoden 2010 alusta oppilaita ei enää juuri otettaisi tai siirrettäisi erityisopetukseen esiopetuksessa eikä peruskoulun alkuopetuksessa eli kahdella ensimmäisellä luokalla.

Nyt opettajia huolettaa, jääkö erityisopetus liikaa kuntien vastuulle, kun myös valtionosuusjärjestelmästä poistuu erityisopetuksen perusteella maksettu portaittainen lisäkorvaus."

En ole erityisopettaja, vaan luokanopettaja. Herää huoli. Mistä tässä on oikeasti kysymys?Erityiskoulut ja -luokat ovat kalliita. Haetaanko tässäkin säästöä?

Jos erityisopetus jää kuntien vastuulle, eritysopetus jää monissa kunnissa retuperälle. Ajatelkaa köyhien tai pienten kuntien tilannetta, jos valtionosuusjärjestelmä poistuu. Jollekin pienelle kunnalle muutama erityisoppilas on melkoinen kynnyskysymys. Kun erityisoppilas siirretään vaivihkaa joukon jatkoksi tavalliseen luokkaan, säästö on suuri.

Monissa luokissa yksilöllinen opetus on jo nyt vaikeaa. On käyttäytymisongelmaisia, oirehtivia, maahanmuuttajia, henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla opiskelevia... Ja laman myötä luokista tulee yhä suurempia.

Millainen on alaluokkien tilanne vuoden 2010 jälkeen?

Olen aivan varma, kun laki muuttuu, niin luokkiin ei saada riittävästi avustajia tai erityisopettajia.

Luokanopettaja ei ole saanut koulutusta erityisopetukseen tai maahanmuuttajien opetukseen. Erityisopettajat ovat saaneet alan koulutuksen. Heitä pitäisi kouluttaa paljon enemmän mitä tällä hetkellä tehdään.

Ongelmiin pitää puuttua heti. Se tuo säästöä. Kaikki mahdollinen pitää tehdä jo esiluokilla ja alkuopetuksessa. Mitä pidemmäs apu lykätään, sitä laihemmiksi tulokset aina jäävät.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Nollatoleranssi käyttöön kouluväkivallan suhteen

HS 26.1.

"Amerikkalaisen psykiatrian professsorin Stuart W. Twemlowin mukaan jokaista psykiatrisen hoidon tarpeessa olevaa lasta ei voida ikinä auttaa.

Yhteen asiaan voidaan kuitenkin puuttua: koulun "ilmastoon" eli ilmapiiriin, joka on harmillisen usein otollinen kiusaamiselle.

On mahdollista muuttaa koulun ilmasto sellaiseksi, ettei väkivaltaa tapahdu, asiaa teoreettisesti tutkinut ja käytännön elämässä useissa maissa testannut Twemlow kertoo."

Twemlow on oikeassa siinä, että kaikkia psykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia ei voida auttaa. Kaikkien ongelmia ei yksinkertaisesti huomata. Joskus vanhemmat, varsinkin alaluokilla, heittäytyvät vastahankaan, koska eivät halua tunnustaa tosiasioita.

Suurin ongelma on luonnollisesti hoitopaikkojen puute. Psykiatrinen hoito on kallista. Nykyinen politiikka ei suosi uusien hoitopaikkojen perustamista, vrt. säästöpolitiikka.

Tämän aamun lehdistä on luettavissa selkeästi nykylinjaus: avohoito. Avohoito on hyvä lievimmille tapauksille, mutta selvää on, että sairaalapaikkoja tarvitaan.

Twemlow on oikeassa myös siinä, että koulun on otettava härkää sarvista, tunnustettava ongelmansa ja puututtava nollatoleranssilla kiusaaja–uhri–sivustaseuraaja-asetelmiin ennen kuin niistä tulee tragedioita.

Asioita ei saa peitellä, ja se vaatii kouluilta ja opettajilta ja vanhemmilta rohkeutta ja selkärankaa.

Mutta on muistettava, että koulu on yhteiskunnan peili. Yhteiskunnan ongelmat kärjistyvät juuri koulussa, koska kaikkien on vain käytävä koulua. Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa on selviä yhteiskunnallisia ongelmia, joihin on puututtava.

Toinen vakava asia on, että opettajat on velvoitettu yhteistyöhön, mutta vanhemmille se on vapaaehtoista.

Kuinka saadaan kaikki vanhemmat mukaan? Pitääkö jo alkaa miettiä sanktioita niille vanhemmille, jotka heittäytyvät täydelliseen vastarintaan, eivätka tule esim. kouluneuvotteluihin tai arviointikeskusteluihin?

Sen verran pessimisti olen, että sellaista koulua ei ole koskaan ollutkaan, jossa ei ole ollut tai ei tule olemaan jonkinlaista väkivaltaa. Lapset ovat vielä kehittymättömiä ihmisalkuja.

Mutta parasta olisi, että kiusaamisen ja väkivallan määrä saadaan lähelle sitä kuuluisaa nollaa.

Twemlow:

"Mikään ei ole tuhoisampaa ihmisen mielelle kuin tulla nöyryytetyksi ja pilkatuksi vertaisryhmänsä edessä. Mikään toinen hyökkäys verrattuna nöyryytykseen tai pilkkaan ei aiheuta samanlaista itsemurhaan tai henkirikokseen johtavaa raivoa."

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Uhraako lomauttaja-Mikkeli lapsensa?

Mikkelin viime vuoden taloudellinen tulos oli ennakoitua paljon parempi. Näyttää siltä, että kaupungin tilinpäätös tulee olemaan jopa viisi-seitsemän miljoonaa euroa ylijäämäinen.

Ihmeellistä on, että samaan aikaan, kun Mikkeli lomautti opettajansa, kaupunki sai harkinnanvaraista valtionapua noin puolitoista miljoonaa euroa. Lomautusten suora vaikutus oli 1,2 miljoonaa euroa.

Eikö Mikkelin kaupungin päättäjillä ole minkäänlaista häpyä?

Vantaalaisena opettajana tiedän tasan tarkkaan, mitä lomautukset kunnan lapsille merkitsevät. Edellisen vuosituhannen loppu on muistissa.

Vantaalla ja Mikkelissä tehtiin jo ennen lomautuksia järjettömiltä tuntuvia säästöjä. Luokista tehtiin jättikokoisia niitä yhdistämällä, opetuksen määrää vähennettiin tylysti, koulujen kerhot lopetettiin ja oppimateriaali- ja ruokarahoja pienennettiin.

Kuka moisesta kärsii eniten?

On se kumma, kun ei kunnollista lakia lomautusten ehkäisemiseksi saada aikaan. Politiikot ennen vaaleja puhuvat peruskoulutuksen puolesta, mutta käytännön toimet monissa kunnissa osoittavat jotain aivan muuta.

Pelottavaa on ajatella, kun tämä uusi yleismaailmallinen lama alkaa näkyä kuntien arkipäivässä.

Mikkeli tai Vantaa eivät ole Suomen ainoita kuntia, joissa koulutoimi on säästetty henkihieveriin. Suomi on pullollaan pikkukuntia, joiden toimet eivät näytä kiinnostavan ketään. Ja niissä kunnissa vasta huseerataankin!

Kunnat eivät voi olla mikään "villi länsi":

1. selkeä laki, joka yksiselitteisesti kieltää lomautukset
2. kaikki valtionavut pois kunnilta, jotka tätä lakia rikkovat

Eikö valtion tehtävä ole taata kaikille Suomen lapsille tasa-arvoinen peruskoulutus?

Julkisen vallan heitteillejättöä

HS 25.1.

"Rehtori: Ummikolle ei riitä vuosikaan valmistavaa opetusta. Valmistavat luokat ovat pullollaan tulokkaita suurissa kaupungeissa."

Johan sen sanoo maalaisjärkikin, että yksi vuosi valmistavalla luokalla on naurettavan vähän. Kolme vuotta on minimi. Päättäjät perustelevat asiaa toteamalla, että valmistava opetus maksaa paljon.

Ummikon siirtäminen ns. normaaliluokkaan "pyhän integraation" nimissä on edesvastuutonta. Se on julkisen vallan suorittamaa heitteillejättöä.

Viime aikoina valmistavan opetuksen rahkeet eivät jokaisen oppilaan kohdalla ole riittäneet. Tavallisiin luokkiin on integroitu ummikkoja tai lähes ummikkoja. Niissä tavallisissa luokissa on ennestään useita maahanmuuttajataustaisia oppilaita sekä integroituja suomalaisia erityisoppilaita.

Luokkaan ei ole saatu kouluavustajaa. Luokanopettajaa pidetän ihmejonglöörinä, jonka pitää sopeuttaa ummikot suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin ja samalla opettaa muutamaa erityisoppilasta ja siinä ohessa muistaa, että luokassa on on ns. normioppilaita, jotka kaipaavat yksilöllistä opetusta.

Maahanmuuttaja, se ummikkokin, istuu yksin luokassa joukon jatkona. Hän saa suomi 2. kielenä opetusta kaksi tuntia viikossa. Päteviä suomi 2. kielenä opettajia on vaikea saada.

Ummikko-oppilas ei saa vapautusta muista kielistä. Vuoden valmistavan opetuksen jälkeen oppilas lätkäistään, vaikkapa kuudennelle luokalle, tavalliseen luokkaan.

Seitsemännellä luokalla hänen pitäisi kyetä opiskelemaan omaa kieltään, suomen kieltä, englannin kieltä ja ruotsin kieltä - siis neljää kieltä!

Maahanmuuttajaoppilas ei saa vapautusta ruotsin kielestäkään. Tuloksena on täydellinen "kielipuolipotilas".

Oppilaan matematiikan käsitteet ovat silppuna, reaalioppiaineiden käsitteistä puhumattakaan. Kuudennen luokan opettajana joudun keväisin lähettämään yläkouluun aina muutaman oppilaan, jonka kielellinen taso ei ole edes ekaluokkalaisen tasoa.

Ammattimaisesti työhönsä suhtautuvan opettajan ei pitäisi tuntea varsinaista sääliä, mutta kyllä joka kerta, kun kuudennen luokan keväällä "Suvivirsi" kajahtaa, säälin tunteet pulpahtaa väkisinkin pintaan.

Joillekin oppilaille ei anneta mahdollisuuksia selvitä koulunkäynnistä kunnialla. Monen maahanmuuttajan itsekunnioitus järkkyy ja voi tulla mielenterveydellisiäkin ongelmia.

Kaiken huippu on, että kunnilla ei ole velvollisuutta opettaa teini-ikäisiä maahanmuuttajatulokkaita. Heitä opetetaan esim. kymppiluokilla. Eipä ihme, että jotkut heistä suistuvat rikollisuuden poluille. Heille ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta selviytyä.

Kuntaliitto esittää maahanmuuttajille pidennettyä perustutkintoa, jossa kieli olisi vahvasti mukana. Kannatetaan. Siitä vaan. Kunnat kustantavat itse koululaitoksensa. Arvata saattaa tuleeko sitä pidennenttyä tutkintoa koskaan.

Riviopettajan nöyrät toiveet:

1. kolme vuotta valmistavaa opetusta ennen ns. tavalliseen luokkaan siirtoa
2. asiaan perehtynyt kouluavustaja mukaan
3. vapauttakaa maahanmuuttajat edes siitä ruotsin kielestä