maanantai 20. joulukuuta 2010

Oppilaskin on ihminen, joka tarvitsee aikaa

Ecce homo

HS Mielipide 20.12.

Hesarin paperiversiosta, Jaakko Ojala, valtiotieteiden maisteri:

Luokkakoon vaikutusta oppimistuloksiin liioitellaan

Pro gradu tutkielmani Helsingin yliopistossa perustui Pisa-aineistosta saatuihin tietoihin. Selvitin peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden lukutaidon oppimistulosten yhteyttä luokkakokoihin.

Kun luokkakoko oli 15 ja 25 oppilaan välillä, ei luokan koolla ollut vaikutusta oppimistuloksiin. Tulokseni vahvistivat kansainvälisiä havaintoja, joiden mukaan luokkakoon ja oppimistulosten välinen yhteys ei ole ilmeinen.

Onko kymmenien miljoonien panostus luokkakokoihin järkevää, jos sen vaikuttavuudesta ei ole vahvaa näyttöä?



Pyhä yksinkertaisuus! Luokkakoolla on merkitystä.

Jos ei mitään ylärajoja asetettaisi, niin tietyillä kunnilla ei ole mitään rajaa, luokkiin tungettaisiin oppilaita ylenmäärin. Se on nähty.

Itse pidän luokkia 15 ja 25 välillä sopivina, muutaman vuoden takaisen mittapuun mukaan ne ovat jopa pieniä. Omassa koulussani ei kolmenkymmenen vuoden aikana ole ollut yhtään 15 oppilaan normaaliluokkaa. 30 oppilaan luokkia on ollut läjäpäin.

Ojalalle ja muille, jotka eivät tunne kouluelämää: Koulu on lapselle ja nuorelle paljon muutakin kuin oppimista ja Pisa-tuloksia. 


Liian suuressa luokassa oppilaalle jää liian vähän yksilöllistä aikaa. Opettajalle jää paljon vähemmän aikaa per oppilas, kun luokassa on 30 oppilasta 15 oppilaan sijaan.

30 oppilaan luokassa opettaja jää helposti roikkumaan kateederille, oppilaantuntemus jää heikoksi. 


30 oppilaan luokassa oppilaan on helppo heittäytyä kaiken ulkopuolelle. Muistan hyvin oppikouluajoistani, kun luokissa oli yli 40 oppilasta. Kun oivalsin pelin hengen oparin kolmannella luokalla, lymyilin osallistumatta ja viittaamatta seuraavat kuusi vuotta luokan perillä. Oppilaana tuntui siltä, että minusta ei välitetty, olin vain sitä yhtä ja samaa massaa, opetettavaa materiaa. Yläluokilla en viitsinyt enää tehdä kotitehtäviäkään, kun kukaan niiden tekemistä ei vahtinut. Tehtävien tarkistaminen moisissa luokissa olisi vienyt opettajilta liikaa tehokasta opetusaikaa.

Nykyluokissa opettajilta vaaditaan monia yksilöllistämisen ja eriyttämisen taitoja. Luokassa voi olla juuri maahan muuttaneita. Luokassa voi olla erityisoppilaita sijoitettuna. Luokassa voi olla häiriköitä. Ja ne tavalliset, hiljaiset oppilaat tarvitsevat myös huomiota ja ohjausta. Ja sitä lahjakasta oppilastakaan ei saisi unohtaa.

Minulla on ollut 24 oppilaan luokka alakoulun kahdella viimeisellä luokalla. Luokkakoko oli juuri sopiva. Luokassa oli kuusi maahanmuuttajaa, neljä erityisoppilasta ja muutama jo murrosiässä oleva vauhdikas oppilas. Söi miestä. En olisi kaivannut luokkaan yhtään uutta opppilasta.

30 oppilasta ei mahdu esim. koulumme tietokoneluokkaan, vaan silloin pitää toimia pareittain, se siitä yksilöllisestä medialukutaidosta. 30 oppilaan luokka on ahdas, mikä lisää aggressiivisuutta. Tunnin jälkeen luokassa haisee. 30 oppilasta ei ole kiva viedä edes opintoretkelle, koska valvonta on vaikeaa. Kanssamatkustajat lähibussissa katsovat kieroon, kun hoputan porukan bussin ovesta sisään. "Mitäs tänne tulette, eihän täällä ole tilaa muutenkaan? Saamarin murrosikäiset finninaamat, mölyävät vielä."

Nykytutkijat hyvin helposti keskittyvät "pilkun tutkimiseen" kokonaisuuden sijaan, koska yksinkertaisia asioita on helppo kuvata matemaattisin määrein ja tunkea niitä tietokoneille. Liian helposti tehdään yksinkertaisia päätelmiä.

Mutta ihminen ei ole yksinkertainen olio. Opettaminen ja kasvattaminen ei ole yksinkertaista.

Ojalan lähtökohta luokkien koon suhteen ei ole järkevä. Sekä 15 ja 25 oppilasta luokassa eivät ole vielä suuria. Oikea luokkakokorinnastus pitäisi olla 15 ja 30 oppilasta.

Toistan ties monennenko kerran:

Luokkakoille on asetettava realistinen lakisääteinen yläraja:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta


Ojalan heitto kymmenien miljoonien panostuksesta luokkakokojen pienentämisiin on suorastaan vaarallinen. Moni asiasta mitään tietävä ottaa kysymyksen tosissaan ja tekee omia päätelmiä päätöksentekonsa tueksi.

Ojalan kirjoituksen loppusanat ovat yleviä ja hienoja:

Uskon, että suomalaisen perusopetuksen poikkeuksellisen laadukkuuden syy on ollut se, että opettajuutta arvostetaan. Meillä on yhä paljon niitä, jotka haluavat opettajiksi.

Toivoisin, että luokkakokotutkimuksissa haastateltaisiin laajasti myös opettajia. Yleissivistävissä kouluissa, peruskoulut ja lukiot, opettajia on lähes 60 000, mikä on melkoinen asiantuntijajoukko.

Toisaalta joissakin tutkimuksissa on todettu, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys ei ole huippuluokkaa. Lapsi ei viihdy liian suurissa ryhmissä.

13 kommenttia:

  1. Blogisti on kirjoittanut taas asiaa, joka ei täsmentämistä tarvitse. Luokkakoko-asia on elintäkeä, ja pohjana voidaan hyvin pitää juuri tuota 20/24 haarukkaa jonka blogisti on hyvin perustein määritellyt.

    Minulla on vain seuraavat lisäehdotukset.

    1. OAJ ei saa enää pestä käsiään tässä asiassa sanoen, että kysymyksessä on lainsäätäjän asia. Työolosuhteet, työnkuva (sis. luokkakoot) on todellakin myös työehtosopimusasia (vastaavat asiat ovat sellaisia duunariliitoissa!).

    2. OAJ kokoaa julkisen listan vaikuttajista (kunta, eduskunta),jotka sitoutuvat ajamaan 20/24 mallia kunnissa, luottamuselimissä ja eduskunnassa.

    Näin asian saadaan sidottua konkretiaan eikä vain "yleiseen huoleen" ja mukana-ollaan-ja-periaatteesa-samaa-mieltä -lössötykseen. Tämä koskee sekä luottamuselimiä päättäjissämme että edunvalvojissamme OAJ:ssa.

    OAJ:n edunvalvojille ja lainsäätäjille tässä asiassa selvä tulosvelvoite!


    Jorma Penttinen, Hki

    p.s Jos oli koulujen amm.yhd.vastaavia kuulolla, niin ehdotusta saa vapaasti viedä Pasilassa eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_37/150959.htm

    OAJ:n sivuilta löysin yllä olevaa tietoa. Oleellista on, että puolueet läpi linjan ovat luokkakokojen säätelemisen kannalla.

    Olen samaa mieltä, että OAJ:n on tiukasti ajettava luokkakokojen säätelyä asetuksella tai lailla.

    Luokanopettajaliiton vaaliblogi, jota ylläpitää Martti Hellström, kannattaa lukea.

    http://properuskoulu2011.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Jonkin verran asiaa harrastavana tuen blogin pitäjää täysin. Opetusryhmän koon suurin vaikutus on asioihin, joita on vaikeaa mitata. Huomatuksi tulemiseen. Kannustukseen. Onnistumisen kokemuksiin. Ryhmäytymiseen.

    Pro Gradu-tutkielma on omaan työtään tutkivan opettajan harjoitustyö. Vain äärimmäisen harvoin siltä edes odotetaan tieteellisesti merkittäviä tuloksia.

    VastaaPoista
  4. Näin tulevan kässäopen näkökulmasta se työsuojelumääräysten mukainen 16 oppilastakin tuntuu joskus liian suurelta. Varsinkin, jos luokassa on yksikin titta-petteri, joka juoksee tunnit läpeensä ympyrää sakset molemmissa käsissä.

    Mutta enhän mä saa sanoa asioista yhtään mitään, kun minut jo demonisoitiin tuossa viimeviikolla: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121612877050_uu.shtml

    *ituiksi meni kuin vapaussota tuokin juttu, kun en ole ainoa teknisen ja tekstiilin pätevyyden saavista tulevista kässäopettajista...

    Ongelmana ei ole erilaiset käsityöt vaan sukupuolien erilaiset toimintatavat ja niiden taustalla oleva biologia. Mikä sopii kukolle, ei sovi kanalle...

    VastaaPoista
  5. Anonyymi...tietenkin käsityön ryhmäkoot pitää säilyttää ennallaan. Kuudentoista oppilaan kanssa toiminta on jo melkoista hässäkkää. Kyse on jo työturvallisuudesta.

    Luokkakoilla tarkoitin perusopetusryhmiä.

    Olen kanssasi tasan samaa mieltä "demonisoinnista". Kohta ihmiset eivät uskalla puhua tietyistä asioista ollenkaan.

    Mielestäni oppilaalla pitäisi olla edelleen oikeus valita kumpaa käsityötä han haluaa opiskella viidennestä luokasta alkaen, tekstiiliä tai teknistä.

    Puhutaan paljon tasa-arvosta ja valinnanvapaudesta, ja sitten yhden oppiaineen suhteen toimitaankin toisin.

    Minua surettaa erityislahjakkaat oppilaat, jotkut ovat oikeasti käsistään käteviä vain jommassakummassa "käsityön haarassa", ja heiltä evätään ilo opiskella sitä, mistä he nauttivat eniten.

    VastaaPoista
  6. Nyt on asia esillä kunnolla HS:ää myöten - oikein hyvä !

    Ja kaikki OAJ:n yhdysmiehet ja naiset: nyt selkeä viesti ammattiliitolle, että tästä asiasta tehdään kynnyskysymys seuraavissa neuvotteluissa palkka-asioiden ohella.

    Kuten aina lataan vastuuta asiassa myös meille itsellemme = meidän liitollemme. Voivotelu riittää. Työolot ja työnkuva kuntoon blogistin esittämään malliin. Opettajan ammatti ei ole massoja säilövä, vaan kasvatuksellinen. Siihen tarvitaan kohtuullinen luokkako.

    Tämä jos mikä on ammattiyhdistysasia myös.

    Jorma

    VastaaPoista
  7. Hyvä Kai-Ari,

    Kiitos palautteestasi!

    Kirjoitit:

    “Pyhä yksinkertaisuus! Luokkakoolla on merkitystä.”

    Vastaan:

    Olen samaa mieltä.

    Kirjoitit:

    “Jos ei mitään ylärajoja asetettaisi, niin tietyillä kunnilla ei ole mitään rajaa, luokkiin tungettaisiin oppilaita ylen määrin. Se on nähty.”

    Vastaan:

    Olen samaa mieltä.

    Kirjoitit:

    “Itse pidän luokkia 15 ja 25 välillä sopivina, muutaman vuoden takaisen mittapuun mukaan ne ovat jopa pieniä. Omassa koulussani ei kolmenkymmenen vuoden aikana ole ollut yhtään 15 oppilaan normaaliluokkaa. 30 oppilaan luokkia on ollut läjäpäin.”

    Vastaan:

    Vuoden 2000 PISA - aineistossa, jota tutkimuksessani käytin, keskimääräinen luokkakoko oli 19,6.

    Kirjoitit:

    “Ojalalle ja muille, jotka eivät tunne kouluelämää: Koulu on lapselle ja nuorelle paljon muutakin kuin oppimista ja Pisa-tuloksia.”

    Vastaan:

    Vaikka en tunnekaan kouluelämää ehkä yhtä hyvin kuin Lundell, niin tuon sentään tiesin.

    Kirjoitit:

    “Liian suuressa luokassa oppilaalle jää liian vähän yksilöllistä aikaa. Opettajalle jää paljon vähemmän aikaa per oppilas, kun luokassa on 30 oppilasta 15 oppilaan sijaan.”

    Vastaan:

    Vaikka suuressa luokassa on vähemmän opettajaa jokaista oppilasta kohden, niin siellä on enemmän oppilaita kutakin oppilasta kohden. Vaikka olen opiskellut kohtuullisen pienissä luokissa, niin en muista, että opettajan antama henkilökohtainen huomio olisi välttämättä ollut minulle elämässäni erityisen tärkeää. Pikemminkin opettajat ovat olleet kohtuullisen kaukaisia roolimalleja ja opettajia. Henkilökohtainen huomio on tullut lähes sataprosenttisesti perheestä ja kavereilta, peruskouluaikaan aika pitkälti luokkakavereilta. Se, että luokkakoon muuttaminen 15 ja 25 oppilaan luokan välillä ei näytä vaikuttavan oppimistuloksiin näyttäisi viittaavan mielessäni siihen, että jos opettajalta saa vähemmän huomiota isommassa luokassa niin sitten oppilailta saa keskimäärin enemmän huomiota suuremmissa luokissa keskimäärin. Tai sitten kummankaan näiden muuttujan vaikutus ei kovin paljon muutu, liikuttaessa suomalaisten olemassa olevien luokkakokojen rajoissa. Tai sitten oppilaat jopa hyötyvätkin siitä, että saavat opettajalta vähemmän suoraa huomiota. Näitä asioita en tiedä kenenkään selvittäneen sen tarkemmin, mutta kyllä se on kuitenkin mielestäni mainitsemisen arvoista, että luokkakokojen pienentäminen ei tosiaankaan (syystä tai toisesta) näytä vaikuttavan oppimistuloksiin. Tämä siksi että luokkakoon pienentäminen on kallis toimenpide ja yleisesti hyväksytty viisaus on, että se vaikuttaisi oppimistuloksiin huomattavasti.

    VastaaPoista
  8. Kirjoitit:

    “30 oppilaan luokassa opettaja jää helposti roikkumaan kateederille, oppilaantuntemus jää heikoksi. 30 oppilaan luokassa oppilaan on helppo heittäytyä kaiken ulkopuolelle.”

    Vastaan:

    Aineistoni, joka oli edustava otos suomalaisista yhdeksäsluokkalaisista ei pitänyt sisällään riittävää määrää oppilaita, jotka olisivat opiskelleet yli 30 oppilaan luokissa, että voisin sillä perusteella vastata tuohon yhtään mitään.

    Kirjoitit:

    “Muistan hyvin oppikouluajoistani, kun luokissa oli yli 40 oppilasta. Kun oivalsin pelin hengen oparin kolmannella luokalla, lymyilin osallistumatta ja viittaamatta seuraavat kuusi vuotta luokan perillä.”

    Vastaan:

    En tosiaan tiedä yli 40 oppilaan luokista yhtään mitään, aineistossa ei tainnut olla ainuttakaan oppilasta niin suuresta luokasta. Ja muutenkin, on niitä huonoja luokkia pienemmissäkin luokissa. Ja hyviä luokkia suurissa. Katsoin juuri Harvardin yliopiston luentoja oikeudenmukaisuudesta. Kyllä se luennoitsija tuntui aika hyvin osaavan osallistuttaa yleisöään jota oli parikolmesataa. Enkäpä usko, että kovin moni opiskelijoista kärsi siitäkään, että ei tuntenut luennoitsijaa henkilökohtaisesti. Oppilaat ja tukioppilaat olivat heidän sosiaalinen verkostonsa.

    Kirjoitit:

    “Oppilaana tuntui siltä, että minusta ei välitetty, olin vain sitä yhtä ja samaa massaa, opetettavaa materiaa.”

    Vastaan:

    Olen hyvin pahoillani tästä, mutta kyllä minä olen ollut massaluennoillakin, jossa olen kokenut tulleeni välitetyksi, joten en ajattele, että kuulijoiden määrä olisi ainakaan ainoa syy syrjäytymiseen.

    VastaaPoista
  9. Kirjoitit:

    “Yläluokilla en viitsinyt enää tehdä kotitehtäviäkään, kun kukaan niiden tekemistä ei vahtinut. Tehtävien tarkistaminen moisissa luokissa olisi vienyt opettajilta liikaa tehokasta opetusaikaa.”

    Vastaan:

    Rajallisella opettajankokemuksellani sanoisin, että ei opettajankaan kannata ja tarvitse ihan kaikkea tarkistaa. Vaikka luokat sitten olis vähän pienempiäkin.

    Kirjoitit:

    “Nykyluokissa opettajilta vaaditaan monia yksilöllistämisen ja eriyttämisen taitoja. Luokassa voi olla juuri maahan muuttaneita. Luokassa voi olla erityisoppilaita sijoitettuna. Luokassa voi olla häiriköitä. Ja ne tavalliset, hiljaiset oppilaat tarvitsevat myös huomiota ja ohjausta. Ja sitä lahjakasta oppilastakaan ei saisi unohtaa.”

    Vastaan:

    Kaikki tämä on varmasti totta, mutta mielenkiintoista on se, että tuo kaikki näyttää oppimistulosten perusteella tapahtuvan yhtä hyvin suuremmissa kuin pienemmissäkin luokissa Suomessa.

    Kirjoitit:

    “Minulla on ollut 24 oppilaan luokka alakoulun kahdella viimeisellä luokalla. Luokkakoko oli juuri sopiva. Luokassa oli kuusi maahanmuuttajaa, neljä erityisoppilasta ja muutama jo murrosiässä oleva vauhdikas oppilas. Söi miestä. En olisi kaivannut luokkaan yhtään uutta oppilasta.”

    Vastaan:

    Minun aineistossani oli jotain 4000 oppilasta erilaisista luokista ympäri Suomea ja heitä ei tosiaankaan oppimistulosten perusteella näyttänyt haittaavan vaikka se 25:kin oppilasta, jos heitä verrattiin niihin, joiden luokissa oli vain 15, erilaisia taustamuuttujia kontrolloiden tai kontrolloimatta jättämättä.

    Kirjoitit:

    “30 oppilasta ei mahdu esim. koulumme tietokoneluokkaan, vaan silloin pitää toimia pareittain, se siitä yksilöllisestä medialukutaidosta.”

    Vastaan:

    Minä en oppinut peruskoulun tietokoneoppitunneilla kyllä yhtään mitään tai sen minkä opin, opin muilta oppilailta, jotka tiesivät useammin paljon enemmän ja ainakin enemmän käyttökelpoisia ja mielenkiintoisia asioita, joten ei ryhmätoiminta tietokoneluokissa välttämättä ole pelkästään huono asia. Mutta jos jokaiselle kuitenkin halutaan tietokone, niin tulee kyllä useita keinoja mieleen, mitenkä porukkaa voi jakaa, niin että mennään sinne luokkaan vaikka kahdessa osassa. Ja jos nyt sitten kerta kaikkiaan halutaan mennä yhdessä sinne luokkaan ja istua samoilla koneilla, niin kyllä niiden muutaman lisäkoneen osto tulee aikalailla halvemmaksi kun lisäopettajien palkkaus. Ja sitä paitsi, oppimistulokset tosiaan näyttävät monissa eri aineissa siltä, että nykytilanteessa luokan ahtaus ei kuitenkaan haittaa. Yli 30 oppilaan luokista en tosin voi aineistoni perusteella sanoa, koska niitä ei aineistossani ollut riittävästi, jotta se kannattaisi.

    Kirjoitit:

    “30 oppilaan luokka on ahdas, mikä lisää aggressiivisuutta.”

    Vastaan:

    Riippuu varmaan luokkahuoneen koosta. Rakennuskustannukset ovat hyvin pieniä verrattuna opetuskustannuksiin, joten jos tästä on kysymys, niin kyllä lisärakentaminen on sentään halvempaa kuin lisäopettajien palkkaus. Mutta 30 oppilaan luokista en edelleenkään voi oikeastaan paljon mitään sanoa.

    VastaaPoista
  10. Kirjoitit:

    “Tunnin jälkeen luokassa haisee. 30 oppilasta ei ole kiva viedä edes opintoretkelle, koska valvonta on vaikeaa.”

    Vastaan:

    Olen pahoillani. Pitää kuitenkin tasapuolisuuden nimissä sanoa oppilaiden näkökulmasta, että olen kyllä nähnyt nuoriakin ja opettajia, jotka saavat viisikinkymmentä oppilasta (esimerkiksi rippikoululeirillä) käyttäytymään ihan asiallisesti ja toisia, jotka eivät saa ensimmäistäkään pysymään rauhassa. Joten ehkä luokan koko ei tässäkään asiassa ole ainoa asiaan vaikuttava tekijä.

    Kirjoitit:

    “Kanssamatkustajat lähibussissa katsovat kieroon, kun hoputan porukan bussin ovesta sisään. "Mitäs tänne tulette, eihän täällä ole tilaa muutenkaan? Saamarin murrosikäiset finninaamat, mölyävät vielä."“

    Vastaan:

    Ehkä joskus kiireiseen aikaan kannattaa tilatakin oma bussi, mutta kyllä minulla on matkustajana ja opettajanakin ollut sellaisiakin kokemuksia, jolloin on ollut ihan mukavaa saada koululaisia tai opiskelijoita samaan bussiin. Ja sitä paitsi, kyllä teillä kuitenkin on yleensä ihan oikeus sinne bussiin mennä, joten jos katsovat kieroon niin se kyllä ihan heidän oma ongelmansa. Varsinkin jos mietitte vähän aikatauluja niin, että ette lähde retkillenne keskellä kaikkein kiireisintä ruuhka-aikaa.

    Kirjoitit:

    “Nykytutkijat hyvin helposti keskittyvät "pilkun tutkimiseen" kokonaisuuden sijaan, koska yksinkertaisia asioita on helppo kuvata matemaattisin määrein ja tunkea niitä tietokoneille. Liian helposti tehdään yksinkertaisia päätelmiä.”

    Vastaan:

    Tämä voi tietenkin pitää paikkansa, mutta niin kauan kuin joku näyttää minulle missä olen tehnyt virheen, on minun uskottava sitä järkeä mikä minulle on annettu ja niitä välineitä, joita olen nähnyt parhaaksi käyttää. Ja sitä aineistoa mikä minulla on ollut käytössä.

    Kirjoitit:

    “Mutta ihminen ei ole yksinkertainen olio. Opettaminen ja kasvattaminen ei ole yksinkertaista.”

    Vastaan:

    Olen samaa mieltä.

    Kirjoitit:

    “Ojalan lähtökohta luokkien koon suhteen ei ole järkevä. Sekä 15 ja 25 oppilasta luokassa eivät ole vielä suuria. Oikea luokkakokorinnastus pitäisi olla 15 ja 30 oppilasta.”

    Vastaan:

    Kuten sanottua, aineistossani ei ollut riittävästi oppilaita 30 luokan luokista, jotta olisin voinut sanoa näistä mitään varmaa, mutta ehkä sinä keräät uuden aineiston, jossa keskityt erityisesti juuri suurimpiin luokkiin. Tai joku muu. Se olisi hyvin mielenkiintoista. Minun taloudelliset resurssini eivät moiseen harjoitukseen taida nyt tällä erää riittää, eikä ehkä aikakaan nykyisten töitten ja harrastusten puitteissa, rivätkä olisi silloinkaan riittäneet, kun tein graduani. Toivottavasti tekijämiehiä löytyisi. Varmasti asiaa voisi tutkia paljon paremminkin mutta ennen kuin niin tehdään, joudun luottamaan omiin vajavaisiin päätelmiini.

    VastaaPoista
  11. Kirjoitit:

    “Toistan ties monennenko kerran:

    Luokkakoille on asetettava realistinen lakisääteinen yläraja:

    - 1.-3. luokat 20 oppilasta
    - 4.-9. luokat 24 oppilasta”

    Vastaan:

    Voi olla. Tämä taitaa olla enemmän poliitikkojen kuin taloustutkijoiden heiniä, mutta jos haluat välttämättä kommentin, niin lonkalta tuntuu kyllä vähän liian matalilta nuo rajat. Mutta se kyllä riippuu paljon siitäkin mitä halutaan. Jos ensisijainen tavoite on esimerkiksi työllistää mahdollisimman opettajaa tai opettajaksi haluavaa, niin silloinhan raja kannattaa laittaa mahdollisimman alas.

    Kirjoitit:

    “Ojalan heitto kymmenien miljoonien panostuksesta luokkakokojen pienentämisiin on suorastaan vaarallinen. Moni asiasta mitään tietävä ottaa kysymyksen tosissaan ja tekee omia päätelmiä päätöksentekonsa tueksi.”

    Vastaan:

    En nyt tiedä ihan tarkalleen mitä tarkoitat. Mutta viittaan kyllä ihan oikeisiin panostuksiin. Esimerkiksi opetusministeri Henna Virkkunen (HS Mielipide 1.12.) muistutti lukijoita siitä, että panostus peruskoulun luokkakokoihin on ollut yksi koko vaalikauden keskeisimmistä painopistealueista, mainiten 30 miljoonan euron erityiset valtionavustukset ryhmäkokojen pienentämiseksi, jota ollaan ensi vuonna antamassa kolmannen kerran tämän vaalikauden aikana.

    Kirjoitit:

    “Ojalan kirjoituksen loppusanat ovat yleviä ja hienoja:

    Uskon, että suomalaisen perusopetuksen poikkeuksellisen laadukkuuden syy on ollut se, että opettajuutta arvostetaan. Meillä on yhä paljon niitä, jotka haluavat opettajiksi.”

    Vastaan:

    Kiitos. Ajattelen tosiaan, että meillä on keskimääräistä parempia opettajia ja uskon, että se johtuu paljolti siitä, että perinteestä että opettajilla on täällä hyvä nimi.

    Kirjoitit:

    “Toivoisin, että luokkakokotutkimuksissa haastateltaisiin laajasti myös opettajia. Yleissivistävissä kouluissa, peruskoulut ja lukiot, opettajia on lähes 60 000, mikä on melkoinen asiantuntijajoukko.”

    Vastaan:

    En tiedä Suomessa tehtäneen paljon muita luokkakokotutkimuksia kuin omani. Kyllä PISA-tutkimuksessa opettajiakin kuultiin. Ulkomailla opettajia on niin ikään kuultu. Erityisesti siinä ainoassa kokeellisesta tutkimusasetelmaa käyttäneessä tutkimuksessa, joka on tehty Tennesseessä ja johonka sinunkin kannattaisi ehkä tutustua.

    Kirjoitit:

    “Toisaalta joissakin tutkimuksissa on todettu, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys ei ole huippuluokkaa. Lapsi ei viihdy liian suurissa ryhmissä.”

    Vastaan:

    Eivätkä suomalaiset lapset opiskele mitenkään erityisen suurissa luokissa.

    Yst.
    Jaakko

    VastaaPoista
  12. Kiitos Jaakko, kun vastasit näin nopeasti ja perusteellisesti.

    Tutkimuksesi oli hyvin suppea. Kohteena oli vain ysiluokkalaiset, ja tutkittiin ainoastaan lukutataitoa Pisa-tutkimuksen lähdemateriaalista.

    Mitä nuorempi on lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee opiskellessaan henkilökohtaista tukea. Jos olisit tutkinut vaikka 1.-3. luokkalaisia tulos olisi ollut toinen. On aivan eri asia opettaa ekaa luokkaa, jossa on 15 oppilasta kuin 30 oppilasta.

    Olisit huomannut asian, jos olisit vieraillut alakoulun ensimmäisillä luokilla.

    Ysiluokalla oppilaiden lähtöerot ovat jo tasoittuneet yhdeksänvuotisen opetuksen ja tukitoimien takia.

    Sitten on se kasvatuksen "harmaa alue", jota on vaikea mitata, kuten Martti yllä totesi:

    "Huomatuksi tulemiseen. Kannustukseen. Onnistumisen kokemuksiin. Ryhmäytymiseen." Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

    Jos ryhmän koolla ei olisi merkitystä, niin miksi esim. pianonsoittoa opetaan yhdelle oppilaalle kerrallaan eikä kolmellekymmenelle?

    Karrikoiden:

    Jos menen 15 ekaluokkalaisen kanssa luistelemaan, kaikki kerkiävät tunnin aikana luistelemaankin. 30 oppilaan kanssa on toisin, sitoisin loppujen nauhoja vielä vaikka oppitunti olisi loppunut.

    Jos menen sadan ysiluokkalaisen kanssa luistelemaan, kaikki sitovat nauhansa nopeasti ja kerkiävät luistelemaan. Minun ei tarvitsisi sitoa yhdenkään oppilaan nauhoja, vaan keskittyisin johonkin aivan muuhun.

    Ymmärrätkä, mitä tarkoitan?

    Tennesseen tutkimukset eivät kiinnosta minua ollenkaan, yleinen opetuksen taso Yhdysvalloissa on niin surkea. Kaikki "kouluputken" läpikäyneet eivät osaa edes lukea tai kirjoittaa. Nyt puhutaan korkeista prosenteista, luokkaa 15-20%. Äskettäin luin, että noin puolet jenkkiaikuisista ei pysty kunnolla tulkitsemaan alkeellisiakaan tekstejä.

    Se nyt on satavarma, että suurissa ryhmissä oppilaiden aggressiot lisääntyvät. Isossa ryhmässä häiriköt tai kiusaajat löytävät helposti tovereita ja kannustajia.

    Kun on kaksi 15 oppilaan ryhmää verrattuna yhteen 30 oppilaan ryhmään, esim. häiriköt voidaan jakaa. Rankkaa kiusaamista harrastava oppilas voidaan siirtää toiseen luokkaan, ja kiusattu saa edes oppitunnit olla rauhassa.

    Suuri osa ajasta alakoulun opettajilla menee kasvattaniseen. Silloin ryhmän koolla todellakin on merkitystä.

    VastaaPoista
  13. Niin...ja vielä tuohon 15 ja 25 asetelmaan.

    - 15 oppilasta - pieni ja kohtuullinen ryhmä
    - 25 oppilasta melko kohtuullinen ryhmä

    Et tutkinut isoja opetusryhmiä ollenkaan. Tutkimuksessasi luokkien keskikoko oli vain 19,7!

    Luokkakokojen rajat ovat tärkeitä, koska ne huippukoot on leikattava. Muuten ei oikeasti "ole mitään rajaa". Joissakin kunnissa on käytetty suuriä ryhmiä tylyinä säästökeinoina. Kaverillani oli kolmisen vuotta sitten 36 oppilaan ryhmä.

    Kyse on koulutuksellisesta tasa-arvosta.

    VastaaPoista