lauantai 30. maaliskuuta 2013

Miehen kosketus

Albrecht Durer: Käsi (toukokuu 1471)

Helsingin Alppilan yläkoulun ruokalan välikohtaus kuohuttaa mieliä:



Ajattelin ottaa kantaa Alppilan tapaukseen, mutta Martti Hellström omassa blogissaan kiteytti tapahtuman tiimoilta lähes kaiken oleellisen:



Rohkaistuin ja ajattelin pohtia arkaa ja vaiettua aihetta - miesopettajan kosketusta.

Jokainen miesopettaja on joutunut miettimään asiaa hiljaa tykönänsä. Olen pohtinut asiaa yhdessä kouluni miesmaikkojen kanssa saunailloissa. Olen pohtinut asiaa Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen (VOAY) koulutusristeilyjen monivuotisen hyttitoverini kanssa. 

Hyttitoverini kanssa olemme päätyneet siihen tulokseen, ettemme oppilaita liiemmin koskettele.

Olen kirjoittanut myös:



Käyn asiaa läpi käytännön esimerkein:


1. Heinolan kurssikeskuksen huonetoveri

Heinolassa pysähdyin miettimään miehen kosketusta ensimmäisen kerran kunnolla. 

Kun majoituin, huoneen toisessa sängyssä istui murtumistilassa oleva mies. Hän oli joutunut julkisuuden häränsilmään. Mies oli yläkoulun matematiikan opettaja. Opettaja oli oppitunnilla taputtanut kerran tyttöoppilasta olkapäähän kannustavasti. Kotona oppilas oli kertonut asian toisella tavalla, maikka kähmi mun rintoja.

Kotona uskottiin tytön tarina. Juttu ponnahti isolla otsikolla Hesariin, mutta se oikaistiin pikkupräntillä perättömänä heti seuraavana päivänä.

Tarina jäi kumminkin elämään, entäs jos toi maikka sittenkin on joku hämärä kähmijä? 

Opettajan oli muutettava kauas pois toiselle paikkakunnalle. Mutta opettajaan jäi kähmijän stigma, joka seurasi häntä uuteenkin työpaikkaan.


2. Polvikieppi

Kun opiskelin Jyväskylässä, meitä neuvottiin, että kun tehdään vaativia voimisteluliikkeitä, opettajan pitää ohjata käsillään, jotta liikkeet onnistuvat.

Rekillä tehtävä polvikieppi kuului jossain vaiheessa voimistelun opetettaviin liikkeisiin. Polvikieppi on isolle oppilaalle hyvin vaikea liike.

Mieskollegani oli hyvin intohimoinen voimistelumies. Hän teki työtä käskettyä, tuki oppilaita polvikiepissä, painoi selästä alas ja nosti jaloista ylös. 

Seuravallla viikolla asiaa puitiin koko aukeaman jutussa eräässä viikkolehdessä. Jutussa mainittiin selkeästi sekä koulu että opettajan nimi. Väitettiin, että opettaja kähmi liikuntatunnilla tytön peffaa.

Juttu oikaistiin myöhemmin perättömänä.


3. Syliin istahtaminen

Olen pitänyt shakkikerhoa sellaiset kolmekymmentä vuotta. Syksyn ensimmäisessä kerhotapaamisessa kerään uudet pikkupelaajat yhteen ja kerron heille shakin säännöt.

Olimme koulun ruokalassa, kerron aina uusille pelaajille shakkisadun "Kiinan keisari ja kerjäläinen". Yhtäkkiä ekaluokkalainen poika istahti syliini yhtä luonnollisesti kuin isänsä syliin. 

Olin hämmentynyt, mutta kerroin sadun loppuun poika sylissäni.


4. "Kaikki miesopettajat ovat pedofiileja"

Tulin välituntivalvonnasta, opettajienhuoneen kahvipöydän äärellä oli muutama naisopettaja. Riensin kahvinkeittimelle, kun kuulin yllä olevan huudahduksen. 

Muut naismaikat tyrmistyivät, niin minäkin. Otin kahvimukin ja lähdin kiroillen pois.


5. Tyttöjen pukuhuone

Olen neljä vuotta toiminut alkuopettajana. Ykkös-kakkosluokilla liikunnassa on tietenkin sekaryhmät, koska lapset ovat pieniä.

Molemmilla kerroilla kerroin ensimmäisessä vanhempainillassa, että tyttöjen on pärjättävä liikuntatunneilla pukuhuoneessa omillaan. 

En mennyt pukuhuoneeseen koskaan kesken kaiken. Hoputin oppilaita peseytymisessä ja pukeutumisessa oveen koputtamalla. Kun kaikki olivat valmiita laitoin paikat kuntoon ja tarkistin, että pukuhuoneeseen ei jäänyt tyttöjen tavaroita. 

Luistinten sitomisessa jouduin auttamaan sekä poikia että tyttöjä.


6. Välituntivalvonta

Ekaluokkalaiset oppilaat leimautuvat helposti opettajaansa. Välitunneilla oppilaat haluavat kävellä opettajansa kanssa käsikkäin.

Minä sanoin aina, en voi, koska minulla on valvontatehtävä.


7. Tappelun selvittely

Kirjoittamaton sääntö on, kun välitunnilla tapellaan, selvittelyyn tulee tai kutsutaan miesopettaja. Ei naisopettaja saakaan mennä esim. kahden raivostuneen kuudesluokkalaisen väliin.

Kun toinen oppilas istuu hajareisin toisen päällä ja takoo toista päähän, on mentävä väliin. Raivotila on sellainen, että puhe ei auta, on otettava hakkaaja toisen päältä pois.

Oppilas voi huutaa, älä koske muuhun!


Ihmisen mieli voi kehittää kosketuksesta sairaan tai väkivaltaisen.


Miksi koskettaminen on sallittua naisopettajalle, mutta ei miesopettajalle? 

Naisopettajat voivat halailla oppilaitaan aivan avoimesti ilman, että kukaan pitää sitä pahana. Jos miesopettaja halailisi oppilaitaan, opettaja pääsisi varmasti lehtien palstoille. 

4 kommenttia:

  1. Tärkeä teema.

    Nimenomaan varhaisnuoruutta elävien tyttöjen kerrotaan kokevan aikuisen miehen viattomankin koskettamisen loukkaavana. Kunnioitetaan tulevia naisia.

    Itse olen toiminut pikkulasten osalta huolettomammin. En ole torjunut esim. käden pyyntöä.

    VastaaPoista
  2. Tärkeää asiaa ja olen monesti miettinyt että miesopettaja on vaikeimmassa asemassa yhteiskunnassa. Riittää pieni perätön vihje, niin maine on täysin tuhottu vaikka mitään perustetta tälle ei olisi. Esimerkiksi joku oppilas tai vanhempi ei tykkää kun saa 8 vaikka olisi pitänyt saada 9-10, jolloin kostaa keksimällä väitteitä. Harva näin toki tekee, mutta mahdollinen tilanne. Miten tuolloin voi puolustautua? Ehkä yksi tietysti ettei koskaan ole kahden kenenkään kanssa missään tilassa vaan aina useampi, esim. varastolta tavarat hakee 3 oppilasta opettajan lisäksi vaikka vain yksi auttava käsipari riittäisi.

    Omalta kouluajalta muistelen sellaista että miesopettaja kantoi minut niskasta rappuset ylös kun laskin kaidetta pitkin alas. Olihan se vaarallista ja vauhdikasta mutta silti. Toisen kerran toinen miesopettaja kantoi niskasta kun metelöin ruokalassa, joka mielestäni oli vielä täysin aiheeton. Nykyään ilmeisesti ehdottomasti kielletty.

    VastaaPoista
  3. Olet aivan oikeassa. Tässä maassa on naisten valta niin arvostelijoina kuin kaikentietävinäkin alkanut muuttua jo ylivallaksi.
    Näin kokee yksi nainen, ns. määräilevien, vahvojen Suomen naisten joukossa.

    VastaaPoista
  4. Minun on pakko kirjoittaa tämä anonyyminä. Syy: olen mies (niin sekaisin Suomi on v. 2013) vrt. blogistin perusteet edellä.

    Miksi kosketus, ohjaava ja pedagoginenkin on nykyään kriminaalia ja seksuaalista?

    Ajattelen kuin maaseudun mummo, oikeasti. Syyllinen on netti ja tv, josta pursuava seksuaalisuus värjää kaiken seksuaaliseksi. En häpeä kantaani ollenkaan, uskallan jopa väittää että niin se on.

    Tästä sähköisestä seksualisoinnista ei voi syyttää lapsia - eikä tästä voi yleisesti syyttää aikuisiakaan joiden "vanhemmuus on kateissa", vaan yhteiskuntaamme syövää yltiöliberaalia kaiken vapautta ja kaikkeen oikeuksia korostavaa asenneilmastoa, jossa mitään ei haluta rajoittaa koska se on fasistista ja konservatiivista.
    Aikuiset höpisevät rakkaudesta ja rajoista mutta eivät laita niitä rajoja edes itselleen, koska jokainen haluaa olla liberaali - juuri liberaaliudesta onkin tullut oman aikamme totalitarismia josta kukaan ei uskalla poiketa.

    Tämä vapauden irvikuva yliseksualisoi maailmamme ja nyt myös perinteisesti kaikkein vähiten seksuaalisen instituutiomme, koulun.

    Alppilan tapaus myös kertoo sen, että kun opettaja yrittää käyttää sanaa ei ja toimia hierarkisesti johon hänellä on viranomaisena oikeus ja lainasäätäjän velvollisuus, tuomitaan myös se. Opetusvirasto toimii siis juuri kuin se aikuinen jonka "aikuisuus on hukassa" vaatimalla että kieltämällä rajoja samaan aikaan. Nämä kaksoissignaalit sekoittavat lapsen kuin lapsen.

    Mitä tästä nyt seuraa?

    Mitenkä toimin koulussa tässä asaenneilmastossa tästä eteenpäin?

    No, en tietenkään koskaan koske enkä anna kenenkään oppilaan koskea minua ( sanon lujaa oppilaalle todistajien läsnäollessa: "Älä koske minuun!) enkä käytä vakavia pakkokeinoja oppilasta kohtaan koskaan.
    Jos luokka karkaa käsistä, neuvon niitä ystävällisesti tai kehotan niitä ratkaisemaan järjestysongelmansa itse, demokraattisesti neuvottelemalla liberaalin ja moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan hengessä. Tähän lienee opetusvirasto tyytyväinen. Lainsäätäjä ja opettajan etiikka vaatii minulta tietenkin toisenlaista toimintaa, mutta nyt elämme aikoja, jolloin on opportunistisesti toimittava ajan hengessä.

    VastaaPoista