sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kuulosuojaimia alaluokille


Aloitin työni Vantaan Hiekkaharjun koulussa. 

Luokkani sijaitsi samalla käytävällä, missä oli myös kolme tarkkailuluokkaa. Luokkia opetti kolme kokenutta ja osaavaa tarkkismaikkaa, joita arvostin kovasti. He olivat ymmärtäväisiä, mutta samalla jämptejä miehiä.

Ihmettelin, kun luokissa oli muutamia karsinoita. Oppilaiden työpisteet oli eristetty väliseinillä, että oppilas näki vain eteenpäin, ei taakse tai sivuille. Karsina auttoi oppilasta keskittymään opiskeluun.

Syksyllä kouluuni tilattiin 40 kappaletta kuulosuojaimia. Ihmettelin asiaa, teknisessä käsityöluokassa  on riittävästi kuulosuojaimia, eikä siellä muutenkaan opiskele 40 oppilasta kerrallaan.

Uudet kuulosuojaimet tilattiin alaluokille. Mihin ihmeeseen kuulosuojaimia normiluokissa tarvitaan?

Sain vastaukseksi, että on oppilaita, jotka tarvitsevat kuulosuojaimia, koska muuten he eivät pysty keskittymään opiskeluun. Pienikin häiriö voi keskeyttää opiskelun.

Mistä tämä kertoo?

Onko aistiyliherkkien lasten määrä kasvanut? Vai onko luokkien melutaso noussut?

Joka tapauksessa on selvää, että inkluusion myötä on tapahtunut odotettu ketjureaktio. 

Harvoissa erityisluokissa on käyttäytymishäiriöisiä oppilaita, mutta toisaalta myös harjaantumisoppilaita. Opetus ei kohtaa, erityisluokanopettajat painivat yksinään ylivoimaisten haasteiden kanssa. 

Perinteisten erityisluokkien oppilaat ovat nyt normiluokissa. Oppilaita voi olla monta, viisi-kuusi-seitsemän-kahdeksan. Opetus ei kohtaa, luokanopettajat painivat yksin ylivoimaisten haasteiden kanssa. 

Normiluokissa opiskelevat perinteiset erityisoppilaat saavat tukea laaja-alaisten erityisopettajien ryhmissä. Tavallisista luki- tai matematiikan häiriöistä kärsivät oppilaat, entiset viitos-kuutosarvosanojen oppilaat, jäävät ilman laaja-alaisen opettajan tukea. Opetus ei kohtaa, laaja-alaiset erityisopettajat painivat yksin ylivoimaisten haasteiden kanssa.

Pian ensin yläkouluissa, sitten lukioissa, ja lopuksi yliopistoissa ihmetellään oppimisen tason romahdusta.

Hyvin mielenkiintoista on, että samaan aikaan ollaan siirtymässä ns. uuteen oppimisympäristöön. 

Rakennetaan avoimia oppimisympäristöjä, pieniä oppilaita sijoitetaan yksin, kaksin tai pienissä ryhmissä opiskelemaan aula- ja käytävätiloihin räpläämään tablettejaan. Opettajan perään saa huhuilla.

Luin Hesarista tai paikallislehdestä artikkelin, jossa oli kuva kahdesta pienestä tokaluokkalaisesta pojasta. He istuivat tabletit käsissään naulakon alla kenkätelineessä. Artikkelissa koulun rehtori suurin piirtein posket hehkuen totesi, että meillä on nyt siirrytty uuteen oppimisympäristöön.

Luokista poistetaan pulpetteja, luokkiin sijoitetaan sohvia, säkki- ja pallotuoleja. Tavaroille ei ole enää kunnon säilytystiloja. Ei kait liikoja tavaroita kohta tarvitakaan, kun käytetään sitä yhtä tai samaa tablettia. 

Johtava koulutoimen virkamies toteaa valtuustosalissa, että uusi oppimisympäristö tuo selvää tilasäästöä.

Ja lapsille ostetaan kuulosuojaimia.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Urheaa liikuntaa

Jotain tällaista olen odottanutkin.

Koulun ja vakavasti otettavan urheiluharrastuksen yhteen sovittaminen ei aina ole helppoa. Esim. poikani on yläkouluikäinen koripalloilija, B-poika. Harjoitusmäärät ovat jo melkoisia, neljä iltaa viikossa vedetään urkuna harjoituksia palloilusaleissa niin kuin pitääkin. A-pojat, lukioikäiset, treenaavat jo viisi kertaa viikossa, lisäksi on aamuharjoituksia. Päälle tulee vielä omatoimisia, yksilöllisiä harjoitteita.

Osa pojista treenaa joukkueen treenien lisäksi helsinkiläisten koulujen  koripallolinjoilla, jolloin harjoittelumäärät tuplaantuvat. Korislinjoja löytyy ainakin Pohjois-Haagan ja Pukinmäen kouluista. Lukioista ykköspaikka on Märsky eli Mäkelänrinne, jossa opiskelevat Suomen nuoret huippupelaajat. Korislinjoilla treenataan aamuisin ennen koulun alkua sekä iltapäivisin koulupäivän jälkeen. 

Urhea-toimintaan kuuluu muutkin lajit kuin koris. Paikallisten urheiluseurojen resurssit on varmasti määräävä tekijä, kuinka toiminta saadaan yläkouluissa pyörimään. Kahden nuorimman lapseni koulu, Hämeenkylän koulu eli Hämis, satsaa liikuntaan esimerkillisesti muutenkin. Koulu valittiin parisen vuotta sitten Vuoden kouluksi.

Urhea-toiminnalla pyritään siihen, että huipuiksi tähtäävät urheilijat pystyvät treenaamaan omia lajejaan omissa kouluissaan seuravalmentajiensa johdolla.

Esim. Vantaalla on sovittu, että treeniajat ovat 7. ja 8. luokkalaisilla tiistaisin 7.30-8.30. Seiskaluokkalaiset voivat valita liikunnanopettajan vetämän valinnaisen Urhea-kurssin. 9. luokkalaiset pääsevät treenaamaan myös iltapäivisin, keskiviikkoisin 14.30-16.30.

Kaikki Vantaan yläkoulut ovat sitoutuneet yllä olevaan aikataulutukseen, vrt. lukujärjestykset.

Toimintaan hakevien on allekirjoitettava Urhean urheilusopimus, joka kierrätetään seuran kautta, ja seura kiikuttaa valmiit sopimukset koulujen rehtoreille.

Urhea-toiminta on ensimmäinen laaja vakava askel koulujen ja seurojen väliselle yhteistyölle. Ongelma on tietysti, mistä seurat saavat ohjaajia pahaan paikkaan, keskiviikon iltapäivään, silloin suurin osa aikuisista ohjaajista on töissä.

Tietenkin koulutusjärjestelmän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän normiliikuntaan. Urheilijanuoria ei tarvitse paljoa motivoida liikkumiseen, mutta toisin on liikkumattomien oppilaiden laita. Osa lapsista on putoamassa kyydistä.

Uusissa opetussuunnitelmissa liikunnan osuutta on hieman lisätty, luokilla 3. - 6. liikunnan yhteistuntimäärä on nostettu kahdeksasta yhdeksään.  Taito- ja taideaineiden valinnaismäärä luokilla 1. - 6. on kuusi oppituntia. Monessa koulussa tullaan varmasti satsaamaan liikuntaan, koska liikunnan lisäämisellä on vahva kansanterveydellinen tilaus. 

Muutenkin varsinaisen koululiikunnan sisältö painottuu urheilun sijasta tavalliseen arkityyppisiin liikuntamuotoihin. Siksi Urhea-toiminta on tärkeää, että urheilijatkin saavat jotakin irti koulun liikunnan tarjonnasta.

Enää kaikkien urheilijanuorten ei tarvitse mennä busseilla tai junilla erikoiskouluihin, kun omassakin koulussa voi saada pätevää lajiharjoittelua.

Olen nyt seurannut jo pitkään koriksen kautta nykyseuravalmennusta, sekä PuHu junioreissa että Sykkissä harjoitukset ovat hyvin korkeatasoisia. Harjoitustilanteet ovat olleet motivoivia, koska narinaa tai valituksia en ole juuri kuullut. 

Oletan, että muissakin lajeissa harjoittelun taso on noussut. Hieno lähiesimerkki on Nuorten jääkiekon MM-kulta. Enää lätkäpelaajia ei lyödä yhteen muottiin, vaan kehitetään myös pelaajien yksilöllisiä vahvuuksia. Jopa kanadalaiset ovat kateellisia.

Ainakin korisseuroissa tuetaan vahvasti koulunkäyntiä, mikä on hienoa. On ollut aikoja, jolloin jotkut valmentajat joissain lajeissa pitivät koulunkäyntiä vain välttämättömänä pahana. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Työsuhdekännykkä maikoillekin


Oiva Wilma on kehitetty kodin ja koulun väliseen kommunikointiin. Pitkiä lurinoita ei Wilmaan viitsi kukaan kirjoittaa, toisaalta kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin monin tavoin. Joskus voidaan käyttää vääriä sananvalintoja, ja siinä sitten ollaan. Yksi klikkaus, ja sinne meni.

Puhelin on käyttökelpoinen väline, kun asioita aletaan selvittää kunnolla. Paras tapa keskusteluun edelleen on tietenkin kasvokkain puhuminen.

Minua on pitkään ihmetyttänyt, että kaikilla kaupungin työntekijöillä, suurin piirtein joka tsupparillakin, on oma matkapuhelimensa, mutta opettajilla ei ole.

Kaikki opettajat eivät halua antaa omaa puhelinnumeroansa vanhemmille, koska soittoja voi tulla milloin tahansa. Moni maikka on hyvin tarkka omasta yksityisyydestään. 

Työsuhdepuhelin opettajille on paikallaan. Vanhemmille voisi ilmoittaa, että esim. kello viiden jälkeen puhelin suljetaan. Viikonlopuksi sen voisi panna kiinni kokonaan.

Monessa firmassa puhelun alussa on viesti, että tämä puhelu nauhoitetaan, puhelua voidaan käyttää yhtiön sisäisessä koulutuksessa.

Tänään opettajatoverini kanssa mietiskelimme, että oikeastaan opettajien työpuhelut pitäisi myös nauhoittaa, juridisten syiden takia.

Tiedän tapauksia, joissa oppilaan huoltaja voi sanoa opettajan sanonneen jotakin jostakin toisesta huoltajasta tai hänen lapsestaan, vaikka opettaja ei ole puhunut halaistua sanaa. Myös opettajalle toisista huoltajista puhelimessa voidaan kertoa mitä tahansa perätöntä.

Puhelimitse voidaan opettajaa uhata, saadaan jopa tappouhkauksia. Aivan urani alussa minut uhattiin ampua, kun jouduin kantamaan oppituntia raivokkaasti häiritsevän pienen oppilaan ulos luokasta. Tappouhkaus annettiin puhelimitse.

Tallennetut opettajien työpuhelut on pohdinnan paikka.

Lisäys:

Opintoretkillä ja leirikouluissa työsuhdepuhelin olisi tuikitarpeellinen. 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Influenssarokotuksen annoshinta on 30 euroa


Opettajille influenssarokotukset kouluilla (Properuskoulu 30.12.2015)

Pelataan sikaa (Properuskoulu 21.2.2014)


Kouluissa virukset jylläävät tehokkaasti. Opettajatoverini virui kotonaan viikon influenssan kourisssa. Hän ei ole ainoa opettaja, joka on sairastunut influenssaan.


Piipahdin apteekin sivuilla, yhden influenssarokotteen hinta on hieman alle 30 euroa.


Olen blogissani vaatinut pariin otteeseen, että opettajille on annettava influenssarokotteet kouluilla. Opettajat menisivät koulunsa terveydenhoitajan oven eteen jonoon ja saisivat rokotteensa tehokkaasti yksi kerrallaan. 


Kun opettajat eivät sairastuisi influenssaan, opettajat voisivat tehdä sitä, mitä heidän pitääkin, opettaa lapsia. Koulun ei tarvitsisi palkata sijaisia. Samalla syntyisi silkkaa säästöä.


Kuntien kannattaa rokottaa opettajansa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ryhmäkoko vaikuttaa opetuksen laatuun

15.1. Opettaja

OECD: Ryhmäkoolla on väliä

Mitä suurempi ryhmä on sitä vähemmän opettajalla on aikaa opettamiseen ja oppilaalla vähemmän oppimiseen, selviää OECD:n Education at Glance- julkaisusta.

Ryhmäkoko vaikuttaa julkaisun mukaan myös luokan järjestyshäiriöihin. Mitä suurempi ryhmä, sitä enemmän opettajalta kuluu aikaa työrauhan ylläpitämiseen. Aika on pois tavoitteellisesta opiskelusta.

OAJ on jo pitkään puhunut ryhmäkokojen merkityksestä.

- OECD:n julkaisu tukee suoraan järjestön näkemystä, että ryhmäkoko vaikuttaa keskeisesti opetuksen laatuun, erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo.


Olen kirjoittanut pienten ryhmäkokojen puolesta kovin monta kertaa, nostin tietenkin Opettajan uutisen blogiini. 

Jos kiinnostaa, niin painele alhaalla vasemmalla olevista tunnisteista tunnistetta luokkakoko, löydät 50 osumaa. Toiston makua, mutta asia on tärkeä.

Käytännön kouluihmistä miellyttää kovasti, kun OECD opettamisen ja oppimisen lisäksi kiinnittää huomion myös työrauhaan. Ilman muuta selvää on, että isossa ryhmässä on keskinmäärin enemmän järjestyshäiriöitä kuin pienessä luokassa. Todennäköisesti kiusaamistakin pienessä luokassa ilmenee harvemmin.

Valtio on viime vuosina hillinnyt suuria luokkia jakamalla avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Vielä tehokkaampaa olisi saada ryhmäkokojen maksimit lakiin. Nyt taloudellinen tilanne on sellainen, että ryhmäkokolaeista ei puhu juuri kukaan.

Vaikka esim. oma kuntani Vantaan kaupunki on saanut avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen, joskus luokat voivat olla suuria. Omassa luokassani on oppilaita melko paljon, 26. On kaksi kuutosluokkaa ja 54 oppilasta, kolmeen luokkaan tulisi kohtuulliset 18 oppilasta kuhunkin. 

Inkluusio korostaa ryhmäkoon merkitystä, sillä luokkiin sijoitetut erityisoppilaat vaativat paljon opettajien huomiota. Erityisoppilaat hukkuvat isoihin luokkiin.